Iskiashermo eli lonkkahermo (nervus ischidiacus, kuva 1) on kahdesta hermorungosta (n. peroneus communis ja n. tibialis) muodostuva kokonaisuus, joka kulkee reiden alueella saman hermotupen sisällä haarautuen polven alueella erillisiksi hermoiksi. Iskiashermo on ihmisen pisin yksittäinen hermo (tai hermorunko). Se lähtee lannerangan ja ristiluun alueelta (plexus lumbosacralis, L4-S3-nikamat) kulkien pakaran läpi (musculus piriformiksen läpi tai alta) jatkaen reiden alueelle takareiden lihasten (m. biceps femoris ja m. semimembranosus) välissä haarautuen reiden puolivälin kohdalla kahteen hermorunkoon. Yhteinen pohjehermo (n. peroneus communis, kuva 2) jatkaa takareiden lihasten välissä, ja polven alapuolella se kiertää etupuolelle pohjeluun kaulan ympäri jakautuen edelleen kahdeksi haaraksi, jotka kulkeutuvat jalkapöydän alueelle. Säärihermo (n. tibialis, kuva 3) jatkaa takareidestä matkaa pohkeen keskellä tullen hetkellisesti pinnemmaksi akillesjänteen sisäreunan kohdalla ja haarautuu jalkapohjaan. Nimistään huolimatta pohje- ja säärihermot ovat siis “väärällä puolella”. Iskiashermo tuottaa tuntoasitimusta säären ulko-osassa ja jalkaterässä, sekä hermottaa polven alapuolisen alueen ja takareiden lihaksia.

Kuva 1. Iskiashermo

Kuva 2. Yhteinen pohjehermo

Kuva 3. Säärihermo

Iskiasvaivaksi kutsutaan hermon kulkureitillä olevaa pinnetilaa, joka tuottaa kipua pääasiassa alaselkään, mutta hyvin tavallisesti säteilee myös muualle hermon kulkureitille pakaraan, reiteen, pohkeeseen ja jalkaterään. Erona “tavalliseen” selkäkipuun ja piriformis-syndroomaan on säteily alaraajoihin, kun molemmat edellä mainitut tuottavat kipua vain pienelle alueelle (yhtään niitä väheksymättä). Iskiasvaiva usein on seurausta välilevyn pullistuman aiheuttamasta hermorungon puristus- tai ärsytystilasta, tuottaen kipua. Lisäksi alaslän syvien lihasten kramppaaminen (ns. noidannuoli) sekä lonkan koukistajien ja pakara-alueen kireys voivat tuottaa iskiaskipua. Lisäksi raskaus voi tuottaa iskiasvaivaa. Tavallisia oireita iskiasvaivoissa ovat alaselän heikentynyt liikkuvuus ja selkä saattaa mennä “kieroon” kivuttoman asennon mahdollistamiseksi. Istuminen ja kumartuminen (selän jäykkyydestä johtuen) saattavat pahentaa kipua hetkellisesti. Mikäli iskisvaivoista on epäilys ja kivut ovat jatkuvia ja merkittäviä, kannattaa kuitenkin käydä lääkärin ja fysioterapeutin katsottavana.

Ellei välilevyn pullistuma, joka kivun aiheuttaa, vaadi leikkaushoitoa, iskiasvaivat helpottavat yleensä itsestään ajan kuluessa. Pelkkä lepo on huono lääke kipuihin, kuten muidenkin selkävaivojen yhteydessä. Sopiva ja järkevä liikkuminen edistää toipumista ja liikunnan jatkaminen edesauttaa vaivojen pysymistä poissa. Hyviä liikuntamuotoja iskiaskipua kärsiville on rauhallinen liikunta kuten kävely, uinti/vesijuoksu tai kevyellä selkäjumpalla. Hyviä liikkeitä ovat pakaran venytys (kuvaohjeet), lantion alueen venytys (kuvaohjeet) tai eteentaivutus haara-asennossa (kuva + video). Vahvistavana liikkeenä pakarapotkut (video) sekä syviä lihaksia vahvistava pilates ovat hyviä harjoitusmuotoja myös iskiasvaivojen hoidossa.

Mikäli hakeutuu ammattilaisen puheille, iskiasvaivan hoito on aina lähtökohtaisesti konservatiivista (eli ei leikkaushoitoa vaativaa). Liikunnan lisäksi hieronta sopii myös iskiaskivusta kärsiville, ja heitä asiakkaina aina silloin tällöin näkee. Testaamalla suljetaan ensin pois ennen kaikkea piriformis-syndrooman mahdollisuus ja lisäksi kokeillaan jalan nostoa passiivisesti sekä kantapäillä ja varpailla kävelyn onnistumista. Hierontaa lähden toteuttamaan hermon kulkureitille oireilevalle puolelle keskittyen eli hieron alaselkää, pakaraa, takareittä ja pohjetta. Myös nilkan mobilisointi ja jalkaterän hieronta on mahdollinen. Käsittelyyn yhdistän passiivisia venytyksiä erityisesti pakaralle. Hierontaa onkin hyvä yhdistää muun hoidon tueksi vaivojen paranemisen nopeuttamiseksi.

Iskiashermo kulkee lannerangan alaosan ja ristiluun nikamien välistä pakaran läpi jalan takaosaan polven kohdalla haarautuen kahdeksi päähermoksi säären etu- ja takaosaan sekä jalkapohjaan. Tämä hermo on ihmisen pisin ja sen pinnetila aiheuttaa monesti kipua alaselkään, pakaraan ja jalkaan. Iskiasvaivat helpottavat monesti ajan kuluessa, ja paranemista voi edesauttaa järkevällä liikkumisella ja alueen – niin ikään järkevällä – hierontakäsittelyllä. Vaivaan kannataa suhteutua aina vakavasti ja mikäli kipu on suurta, lääkärillä käynti kannattaa.

Lähteet:

Dahm, K. T., Brurberg, K. G., Jamtvedt, G., & Hagen, K. B. (2010). Advice to rest in bed versus advice to stay active for acute low‐back pain and sciatica. Cochrane database of systematic reviews, (6).

Netter, F. H. (2006). Atlas of Human Anatomy, 4. painos. Elsevier Health Sciences.

Valat, J. P., Genevay, S., Marty, M., Rozenberg, S., & Koes, B. (2010). Sciatica. Best Practice & Research Clinical Rheumatology, 24(2), 241-252

https://selkakanava.fi/faktaa-iskiaskivusta, lainattu 18.9.2018