Kiertäjäkalvosin (rotator cuff) on olkapään toiminnallinen kokonaisuus, joka koostuu neljän lihaksen jännealueesta (kuva 1.). Nämä lihakset ovat ylempi lapalihas (musculus supraspinatus), alempi lapalihas (m. infraspinatus), pieni liereälihas (m. teres minor) ja lavanaluslihas (m. subscapularis). Kiertäjäkalvosimen tehtävä on stabiloida olkapäätä pitämällä olkaluun pää lapaluussa olevassa kuopassa (cavitas glenoidalis). Lisäksi näillä neljällä lihaksella on tärkeä tehtävä olkapään normaalien liikkeiden aikaan saamisessa. Koska kiertäjäkalvosimen lihasten jännealue on melko kovalla rasituksella, alueen jännevaivat ovat hyvin tavallinen ilmiö ja mahdollisesti yleisin olkapäävaivojen tyyppi.

Kuva 1. Kiertäjäkalvosimen lihakset

Kuten edellä mainitsin, kiertäjäkalvosin koostuu neljästä lihaksesta ja niiden jännealueesta. Ylempi lapalihas (supraspinatus, kuva 2.) lähtee lapaluun harjun yläpuolella olevalta alueelta (fossa supraspinata). Sen jänne kulkee olkalisäkkeen (acromion) alta ja kiinnittyy suureen olkakyhmyyn (tuberculum majus humeri). Toimintoina ylemmällä lapalihaksella on pääasiallisesti olkanivelen loitonnus (abduktio), jonka lisäksi se toimii avustavana lihaksena olkavarren sisä- ja ulkokierrossa (mediaali- ja lateraalirotaatio). Huomioon arvoista ylemmän lapalihaksen toiminnassa on se, että ko. lihas aloittaa olkanivelen loitonnuksen ja hartialihas, joka on suurin olkapään lihaksistossa, kontrolloi liikettä, kun kättä on hieman loitonnettu. Lisäksi ylempi lapalihas pitää olkaluun nivelkuopassa, ilman sitä olkaluu roikkuisi.

Kuva 2. Ylempi lapalihas

Alemman lapalihaksen ja pienen liereälihaksen (infraspinatus ja teres minor, kuva 1.) voidaan niputtaa samaan, koska ne ovat yhdessä tärkeimmät olkaluun ulkokiertäjät. Infraspinatus lähtee lapaluusta, sen harjun alapuolelta (fossa infraspinata) ja kiinnittyy suureen olkakyhmyyn. Pieni liereälihas kiinnittyy niin ikään suureen olkakyhmyyn, mutta sen lähtöpiste on lapaluun ulkoreuna (margo lateralis scapulae). Kuten mainittu, näiden molempien lihasten päätehtävä on olkanivelen ulkokierto, jonka lisäksi pieni liereälihas tekee olkanivelen vaakatasossa tapahtuvaa ojennusta (retroversio).

Lavanaluslihas (subscapularis, kuva 1.) on kiertäjäkalvosimen lihaksista kaikkein vähiten tunnettu ja toisekseen vaikeimmin löydettävissä. Sen lähtöpiste on lapaluun sisäpinta (facies costalis scapulae) ja se kiinnittyy pieneen olkakyhmyyn (tuberculum minus humeri). Tehtävinä lavanaluslihaksella ovat olkaluun sisäkierto (mediaalirotaatio) sekä avustavana lihaksena olkavarren lähentäminen (adduktio).

Rakenteensa ja toimintansa johdosta kiertäjäkalvosin on altis vammoille, ja olkanivelen alueen vaivat ovat hyvin yleisiä työikäisen väestön keskuudessa. Yleisimmät kiertäjäkalvosimeen kohdistuvat vaivat ovat jännetulehdukset, jotka monesti ovat heikon lihastasapainon seurausta. Etenkin ylemmän lapalihaksen jännealue on altis tulehduksen syntymiselle anatomiansa johdosta (kuva 2.). Kyseisen lihaksen jänne kulkee melko ahtaasti olkalisäkkeen alta kiinnityskohtaansa. Mikäli väli on perinnöllisesti normaalia ahtaampi, jänne voi hankaantua olkalisäkettä vasten käden loitonnuksessa ja muissa nostoliikkeissä. Nuoremmilla olkapään olkanivelen löysyys voi aiheuttaa ongelmia ja sijoiltaanmenot ovat näissä tapauksissa yleisempiä. Mikäli olkapää menee sijoiltaan – joka yleensä aiheutuu kovasta iskusta olkapäähän – se monesti aiheuttaa ongelmia jatkossa, mikäli ensimmäistä traumaa ei hoideta kunnolla ja anneta käden parantua. Mahdollista on myös, että olkanivel jää löysäksi ja todennäköisyys uusiin sijoiltaanmenoon kasvaa. Ikääntyneemmillä eri asteiset repeämät on isoimmassa osassa kiertäjäkalvosimen ongelmissa. Repeämät johtuvat monesti heikon lihastasapainon lisäksi kovasta iskusta – esimerkiksi kaatumisesta, jossa otetaan kädellä vastaan – olkapäähän.
Kiertäjäkalvosimen vammoja hoidetaan lähtökohtaisesti konservatiivisesti eli ilman leikkaushoitoa. Isossa roolissa kiertäjäkalvosimen ongelmissa on kuitenkin niiden ennaltaehkäisy ja olkapään lihasten aktiivinen vahvistaminen sekä liikelaajuuksien parantaminen. Olkapään liikkuvuuden lisäksi lapaluun ja rintarangan liikkeiden pysyminen normaalina on ehdottoman tärkeää. Olkapään ja lapaluun sekä rintarangan jumppaamiseen löytyy muutama hyvä liike esimerkiksi instagramistani (olkapäälle, lapaluille ja rintarangalle). Jumppakuminauha on hyvä apu kiertäjäkalvosimen vahvistamisessa. Kuminauha siksi, että kiertäjäkalvosimen lihakset ovat huomattavasti pienempiä kuin alueen ns. päälihakset (epäkäs, rintalihas, hauis, leveä selkälihas, ojentaja) ja nauhalla on helpompi kohdistaa voima vain kiertäjäkalvosimen vahvistamiseen. Myös alueen, etenkin yläselän, yleinen vahvistaminen on tärkeää ja suositeltavaa. Toimivia liikkeitä ovat mm. seuraavat: ylemmälle lapalihakselle (loitonnus) sekä alemmalle lapalihakselle ja pienelle liereälihakselle (ulkokierto). Lavanaluslihasta voidaan vahvistaa olkavarren sisäkierrolla, mutta tässä liikkeessä muut lihakset avustavat huomattavan paljon. Lisäksi sisäkierto on lähtökohtaisesti vahvempi liikesuunta ja koen, ettei sen vahvistaminen ole niin tärkeää kuin ulkokierron tai loitonnuksen.

Hieronnan suhteen kiertäjäkalvosimen hieronta on lähes aina perusteltua yläselän hieronnan yhteydessä, sillä kolme neljästä lihaksesta kulkee lapaluun alueella. Ainoa, jota ei yleensä tule käsiteltyä on lavanaluslihas, jonka hieronta tapahtuu kainalon puolelta. Huomionarvoinen asia on, että monilla ihmisten ryhtiä tarkastellessa olkapäät ovat kääntyneet eteenpäin. Tämä viittaa siihen, että lihakset, jotka tekevät olkanivelen sisäkiertoa (pääasiallisesti iso rintalihas ja hartialihaksen etuosa) ovat kireät ja olkanivelen ulkokiertäjät (pääasiallisina siis alempi lapalihas ja pieni liereälihas) heikot ja hieman venyneessä tilassa.Näin ollen oma mielipiteeni on se, että olkapään ulkokiertäjät kaipaavat enemmän vahvistusta kuin hieronnan aikaansaamaa rentoutusta. Toisaalta taas yläselkäkäsittelyn yhteydessä rintalihasten ja olkapään (etenkin etuosan) hieronnasta on apua, vaikka monesti kireydet tuntuvat selän puolella.

Kiertäjäkalvosin on neljän lihaksen jännealueen muodostama kokonaisuus, jonka tehtävä on tukea olkaniveltä ja mahdollistaa sen liikesuunnat. Rakenteensa ja toimintansa ansiosta kiertäjäkalvosin on hyvin altis vammoille, etenkin jännealueen tulehdukselle. Hoitokeinona paras on vaivojen ennaltaehkäisy ja alueen lihasten vahvistamistaminen ja olkapään (mukaan lukien lapaluu) liikkuvuuden parantaminen. Kiertäjäkalvosimen hieronta onnistuu helposti ja sen teen usein yläselkäkäsittelyn yhteydessä

Lähteet:

Bigliani, L. U., Ticker, J. B., Flatow, E. L., Soslowsky, L. J., & Mow, V. C. (1991). The relationship of acromial architecture to rotator cuff disease. Clinics in sports medicine, 10(4), 823-838.

Clark J. M. (1992). Tendons, ligaments, and capsule of the rotator cuff. Gross and microscopic anatomy. The Journal of bone and joint surgery. American volume, 74(5), 713-725.

Cofield R. H. (1985). Rotator cuff disease of the shoulder. JBJS, 67(6), 974-979.

Lyytikäinen J., Mustapää S. (2017-2018) Luentomateriaali, Oulun hieroja-akatemia

Netter F. H. (2006). Atlas of Human Anatomy, 4. painos. Elsevier Health Sciences.